Nuit blanche

Yann & Olivier Neuray, Nuit blanche - Intégrale, tomes 1 à 5. Glénat, Grenoble, 2009.

Yannin (Yann le Pennetierin) käsikirjoittama ja Olivier Neurayn piirtämä viisiosainen sarjakuva Nuit blanche sijoittuu sotien väliseen aikaan 1900-luvun alkuun. Tarina alkaa heinäkuusta 1918, kun Venäjän vallankumous on jo kääntynyt valkoisten monarkistien ja punaisten bolsevikkien väliseksi sisällissodaksi. Valkoiset saapuvat Jekaterinburgiin etsimään tsaariperhettä -- turhaan. Sasha Kalitzine, tsaarin armeijan kapteeni, saa selville, kuinka vetäytyvät punaiset ovat teloittaneet tsaarin perheineen päättäen näin Romanovien dynastian.

Sisällissota kuitenkin jatkuu, samoin ensimmäinen maailmansota. Ympärysvallat tekivät pienimuotoisen invaasion estääkseen bolsevikkeja ja erityisesti Saksaa hyödyntämästä Venäläisiä satamia. Siinä sivussa ne tukivat valkoisten taistelua, ja niinpä Kalitzinen ympärillä häärää ranskalaisia ja tsekkoslovakialaisia joukkoja koppavine kenraaleineen.


Sitten sotilaiden täyttämään Jekaterinburgiin saapuu Nadia Plevskaja, tsaarin "Kurskin satakieleksi" nimittämä laulaja ja Sashan veljen Igorin rakastettu. Kaikki muu on sisällissodassa selkeää ja puna-valkoista, mutta Sashan ja Nadian välinen rakkaussuhde kieppuu sodan käänteissä, vaihtuvissa liittolaisuuksissa ja poliittisissa tuulissa kuin repaleinen lippu. Lojaali tsaarin armeijan kapteeni ei syöksy sisällissodan ilmapiiriin vaan pitää kiinni vanhasta identiteetistään ja valitsee aina kunniansa, kun Nadia haluaa ensisijaisesti selviytyä hengissä. Väsyneet katseet, käheät äänet ja taustalla Siperian talvinen aurinko.
Taistelut siirtyvät idemmäksi aina Vladivostokiin asti. Nadia liittyy teatteriseurueeseen, joka viihdyttää kansainvälisiä joukkoja bolsevikkien piirittämässä kaupungissa. Kansainvälisissä joukoissa on jo japanilaisia sekä muutamia brittejä ja yhdysvaltalaisia. Mutta Vladivostokaan ei tee erillisrauhaa, ja lopulta onnekkaimmat saavat paikan ranskalaisesta tai yhdysvaltalaisesta laivasta ennen viimeistä hyökkäystä.

Sitten tarina vaihtaa sävellajia. Sasha toimii Shanghaissa Ranskan konsulaatin tarkastajana ja tutkii satama-altaaseen uponnutta autoa. Eri maiden siirtomaahallinnot pitävät kaupunkia otteessaan, ja merkittävin paikallinen vallanpitäjä on kiinalainen mafia. Kaupunki tulvii. Kaupungissa kuuluu satunnaisia laukausten vaihtoja. Pommeja räjähtelee. Sasha saa tehtäväkseen saattaa kaupunkiin saapuvaa ranskalaista toimittajaa, joka on kuuluisa ikävistä paljastuksista. Korruption paljastaminen voisi tehdä lopun koko siirtomaahallinnosta. Uponneen auton mysteeri ratkeaa, mutta historian suuntaa kapteeni Kalitzine ei pysty kääntämään. Kun venäläinen emigrantti murhaa Ranskan presidentin Pariisissa, Sasha joutuu etsimään uutta työnantajaa.

Sitten on uudenvuoden aatto vuonna 1937, ja Kalitzine ajaa taksia Pariisissa. Tuntematon nainen astuu taksiin, ja taustapeilissä vilkkuu taksia seuraavan pakettiauton valot. Nainen kaivaa laukustaan aseen, ja Sasha painaa kaasua. Tämä kokoomateoksen päätösosa Les spectres du tsar ilmestyi alunperin itse asiassa ensimmäisenä. Se on kaikinpuolin tiiviimpi ja elokuvamaisempi kuin muut osat. Glénat-kustantamo innostui Kalitzinen hahmosta ja ehdotti taustatarinasta tehtävää sarjaa. Osan sijoittaminen kokoomateoksessa viimeiseksi on hyvä ratkaisu.

Nuit blanche tavoittelee suurta Venäjän sisällissodan rakkaustarinaa Pasternakin Tohtori Živagon ja Solohovin Hiljaa virtaa Donin tapaan. Sarjan nimi 'vaalea yö' asettaa vastakohdat vastakkain, ja Nadian ja Sashan tarinassa on samankaltaista draamaa. Sasha pitää kiinni upseeri-identiteetistään, vaikka maailma on pysyvästi muuttunut. Henkinen jäykkyys hiertää suhteen verille sodan alati muuttuvassa maastossa ja törmäilee muihin kunniantunnostaan herkkiin taistelijoihin. Sasha ei ole kuitenkaan yksinuottinen vaan lukee tilanteita monia asemaansa tottuneita paremmin.

Tarinakaan ei kulje mitään ennustettavaa latua. Käänteet ovat tyylikkäitä, ehkä tarpeetonta siperialaista erämaasivujuonnetta lukuunottamatta, ja Yannin käsikirjoitus toimii hienosti. Päähenkilöissä on vivahteita, joita sivuhenkilöt, konfliktit ja sodan tapahtumat nostavat esiin. Sisällissodan veljessodan luonne korostuu Sashan ja tämän veljen Igorin asettumisessa eri puolille, mutta sen kehittely jää vähäiseksi. Ulkomaisten upseerien käsittely olisi hyötynyt useammasta sävystä, mutta 240 sivuun ei saa mahtumaan kaikkea.

Sarjakuvan sivut tuottavat upeasti sisällissodan repimän maailman. Olivier Neuray piirtää rakennukset, sisustukset, ajoneuvot ja maisemat hyvin tarkasti. Sitä vastoin ihmisten kasvot ovat tyyliteltyjä ja todella jäykkiä, mutta vartaloiden eleet ovat luontevia ja kommunikoivat hahmojen sisäistä maailmaa. Kuvakulmat on hyvin rakennettuja tuottaen syvyttä ja tunnelmaa. Vesivärit pitävät sävyt murrettuina ja hieman haaleina. Neurayn tyyli ja valinnat toimivat erinomaisesti.

Nuit blanche ilmestyi Glénatin kokoomateossarjassa, jossa uudelleen julkaistaan hieman vanhempia sarjoja yksissä (tai joissain tapauksissa kaksissa) kansissa. Sarjakuvakirja on alkuperäistä albumikokoa pienempi, kovakantinen ja yllättävän huokea. Pienennetty koko ei suuresti haittaa Neurayn piirrosjäljen osalta, mutta tekstaus puristuu paikoin hyvin pieneksi, mitä on raskas lukea. Tämän sarjan teoksia jatkossa luvassa lisää. 

Kustantajan sivuilla:  Nuit blanche intégrale

Kommentit