Régis Loisel, JB Djian, Vincent Mallié, François Lapierre, Le Grand Mort, tome 1: Larmes d'abeille. Vents D'Ouest, Grenoble, 2007.Olipa kerran pariisilainen ympäristötieteen opiskelija Pauline. Hänen ystävänsä tarjosi hänen käyttöönsä syrjäistä Bretagnessa sijaitsevaa mökkiä, jossa tentteihin pänttääminen onnistuisi kaikessa rauhassa. Kaikki menee kuitenkin pieleen heti juna-asemalla. Paulinen käyttöön jätetty rättisitikka ei lähde käyntiin ilman tuntemattoman miehen apua. Bensa loppuu kahdenkymmenen kilometrin päässä määränpäästä, ja Pauline joutuu viettämään yönsä nojatuolissa tuntemattoman miehen mökissä.
Mies, nimeltään Erwan, on omituinen. Hän tekee työkseen sekalaisia hanttihommia (ja salametsästystä), lukee vanhoja kelttiläisiä satuja ja puhuu vanhasta mestarista, jota hän lähtee tapaamaan heti auringon noustua. On sunnuntai, eivätkä huoltamot syrjäseudulla ole auki, joten jumiin jäänyt Pauline lyöttäytyy mukaan. Maaseutu ei ole hänen kotikenttänsä, mutta tiedon ja tieteen parissa hän tuntee olevansa niskan päällä. Hän ei mitenkään peittele epäuskoaan Erwanin ja mestarin satuihin, mutta saatuaan "mehiläisen kyyneleitä" silmiinsä avautuu Bretagneen toinen, pikku kansan rinnakkaismaailma, jonne Erwan lähtee muka suorittamaan tärkeää tehtävää.
Le Grand Mort eli Suuri kuolema -sarja asettaa rinnakkaisen fantasiamaailman ja Bretagnen samalla tavalla toistensa vastakohdiksi kuin Bretagnen ja Pariisin, maaseudun ja kaupungin, käytännön ja teorian. Rinnakkaismaailmat elävät eri ajassa monessakin mielessä: ne elävät eri aikakaudessa, asukkaiden kokema aikakäsitys on erilainen, ja lisäksi aika etenee eri nopeuksin. Maailmojen välisen harmonian säilyttäminen on se suuri tehtävä, josta Erwan puhuu, mutta sarjan ensimmäisessä osassa tarina pääsee vasta alkuun.
Päähenkilöt ovat hahmoina onnistuneita. He eivät ole täydellisiä vaan tavallisia ja uskottavia -- ja monin tavoin toistensa vastakohtia. Tumma Erwan ja vaalea Pauline eivät voisi olla ihmisinä etäämpänä toisistaan, mutta sattuman oikusta kauas matkustaessaan he joutuvat lähelle toisiaan. Tässä vaiheessa suoraviivainen juoni etenee hienosti päähenkilöiden vastakohdaisuuden ansiosta. Joka käänteessä nähdään pientä draamaa, kun erityisesti Paulinella on vaikeuksia sopeutua uuteen tilanteeseen.
Käsikirjoittajat ovatkin konkareita. Monenlaista sarjakuvaa tehnyt Régis Loisel nousi kuuluisuuteen vuonna 1982 Serge Le Tendren kanssa tehdyn klassikkosarjan La quête de l'oiseau du temps piirtäjänä -- sarjasta enemmän jossain vaiheessa myöhemmin. Hän on sittemmin piirtänyt itsekirjoittamiaan sarjoja, kuten Magasin générale ja Peter Pan. JB Djian (Jean-Blaise Mitildjian) on käsikirjoittanut sarjakuvia 1980-luvun lopulta asti. He ovat onnistuneet kokoamaan pienen, kiehtovan ja vähän oudon tarinan.
Vincent Mallién piirrosjälki on ohutta ja elävää. Hänen hahmonsa ovat hieman tyyliteltyjä ja ympäristöt realistisia. Mustaa hän käyttää tehokkaasti luomaan rytmin ja tunnelman. Jäljessä näkyy aavistus Loiselin menninkäismäistä vaikutusta, etenkin sarjan myöhemmissä osissa. Se ei ole ihme, Mallié on piirtänyt vuodesta 2010 La quête de l'oiseau du temps -sarjan uudemmat osat. François Lapierren värittämät murretut sävyt kommunikoivat hienosti valaistuksen ja sitä kautta tunnelman. Kuvissa on gradientteja, mutta hillitysti. Värit sopivat tarinaan hyvin.
Larmes d'abeille on kerrassaan mainio alku erinomaiselle sarjakuvalle. Neljän taiteilijan yhteistyö tuntuu toimivan hyvin; mikään osa ei pyri häiritsevästi esille tai peittämään muita.
Kommentit
Lähetä kommentti