maanantai 19. tammikuuta 2015

Orbital 1 & 2

Serge Pellé & Sylvain Runberg, Orbital 1: Scars. Ranskankielisestä alkuteoksesta Orbital 1: Cicatrices (2006) englanniksi kääntänyt Jerome Saincantin. Cinebooks, Canterbury, UK, 2009.

Serge Pellé & Sylvain Runberg, Orbital 2: Ruptures. Ranskankielisestä alkuteoksesta Orbital 2: Ruptures (2007) englanniksi kääntänyt Jerome Saincantin. Cinebooks, Canterbury, UK, 2009.

Ranskalaisen Serge Pellén ja belgialaisen Sylvain Runbergin yhteistyönä syntynyt Orbital-sarjakuva sijoittuu 2200-luvulle, kun ihmiskunta on liittymässä tähtienväliseen yhteisöön. Muihin kansoihin tai lajeihin verrattuna ihmiset ovat parhaimmillaan barbaareja ja pahimmillaan jotain ihottuman ja alkueläimen väliltä. Maapallo pelastuu saasteilta muilta saadun huipputeknologian avulla. Omin voimin ihminen ei olisi päässyt ulos edes omasta aurinkokunnastaan. Vaikka ihminen on sotaisa ja kehittymätön, ennakkoluulot ja raakuus ei ole suinkaan ihmisen yksinomaisuutta.  

Avaruusoopperassa kaikuu Euroopan unionin rakentumisen ihanteet ja pelot. Mahtavat kokoukset, puheet ja rituaalit yrittävät harsia kasaan kulttuuris-geneettistä tilkkutäkkiä, mutta kansalaiset eri puolilla kokevat yhteisön vieraaksi. Empatiaa ei diskontata pelkästään ajan ja etäisyyden suhteen, vaan ksenofobia, rotu, kulttuuri ja perinne nousevat solidaarisuuden tielle kaikkialla.

Caleb Swany on ensimmäinen ihminen, joka selvittää tiensä IDO:n (Interworld Diplomatic Office) huippudiplomaatiksi. Hän saa parikseen Mézoké Izzuan, joka kuuluu taannoisessa sodassa ihmisten lähes sukupuuttoon tappamaan sandjarr-kansaan. Vaikeista lähtökohdista huolimatta IDO:n agentteina heidän tehtävänsä on sovitella eri kansojen jännitteitä ja estää konfliktien eskaloituminen.

Ensimmäinen tehtävä vie heidät selvittämään muutaman lentäjän katoamista Senestamin planeetalla. Se on jävlod-kansan aluetta, mutta kivistä planeettaa asuttavat ihmiset, jotka eivät pystyneet teknisten ongelmien vuoksi palaamaan sandjarr-sotaretkeltä takaisin maahan. Kaivostyö vaarallisessa ympäristössä on synnyttänyt siirtokuntalaisissa tinkimättömän tunteen omaisuudesta, omasta maasta, eivätkä diplomaattien tarjoamat sovitteluratkaisut herätä innostusta. Orbitalin tarinat ovat kahden albumin mittaisia. Lavasteet ovat sen verran suuret, että varsinainen tehtävä alkaa vasta ensimmäisen, Scars-albumin loppupuolella. Vauhtiin päästään toden teolla vasta toisessa, Ruptures-albumissa.

Käsikirjoittaja Sylvain Runberg on kirjoittanut pariakymmentä sarjaa fantasiasta scifiin, historiallisista sarjakuvista nykyaikaan sijoittuviin trillereihin. Ennen sarjakuvakäsikirjoittajan uraa hän opiskeli poliittista historiaa. Orbital näyttää saaneen vaikutteita suosituista tieteisromaaneista ja -elokuvista, mutta heti pinnan alla alkaa näkyä eroja. Konflikteissa on mukavasti harmaansävyjä ja uskottavia vastakkainasetteluita; alkuperäinen motiivi pohjautuu 1900-luvun alun belgialaisiin kaivosriitoihin. Vaikka ongelmat ovat monitahoisia, tarinassa ei sitten kuitenkaan ole sellaista kyynisyyttä, joka tekisi siitä pelkästään aikuisten sarjakuvan. Nyt tulos on minun makuuni piirun verran liian pehmeä ollakseen loistava.

Tekijöiden tavoitteena ei ole ollut luoda pelkästään avaruusaluksia, vaan kokonainen niitä ylläpitävä kulttuuri, ja tässä heidän voi sanoa onnistuneen. Kuvista välittyy kokonainen maailma. Serge Pellén piirtämissä ja värittämissä sivuissa on niissäkin nähtävissä tieteiselokuvien ja -sarjakuvien juonteita. Vaikka Runberg ei pidä Mézièresin Valerian-sarjaa inspiraationaan, visuaalisesti se tuntuu vaikuttaneen Orbitaliin. Varusteissa, paksuissa takeissa ja kypärissä tuntuu Bilalin vaikutus. Erityisen hienosti toimii Pellén väritys: Senestamin maisema on mudan, sumun ja sateen sävyttämä keitos, joka syntyy erittäin murrettujen värien avulla. Lopputuloksena jälki on omaperäistä ja tyylikästä. Tyylikästä avaruusoopperaa ei ole koskaan liikaa.