Siirry pääsisältöön

Orbital 1 & 2

Serge Pellé & Sylvain Runberg, Orbital 1: Scars. Ranskankielisestä alkuteoksesta Orbital 1: Cicatrices (2006) englanniksi kääntänyt Jerome Saincantin. Cinebooks, Canterbury, UK, 2009.

Serge Pellé & Sylvain Runberg, Orbital 2: Ruptures. Ranskankielisestä alkuteoksesta Orbital 2: Ruptures (2007) englanniksi kääntänyt Jerome Saincantin. Cinebooks, Canterbury, UK, 2009.

Ranskalaisen Serge Pellén ja belgialaisen Sylvain Runbergin yhteistyönä syntynyt Orbital-sarjakuva sijoittuu 2200-luvulle, kun ihmiskunta on liittymässä tähtienväliseen yhteisöön. Muihin kansoihin tai lajeihin verrattuna ihmiset ovat parhaimmillaan barbaareja ja pahimmillaan jotain ihottuman ja alkueläimen väliltä. Maapallo pelastuu saasteilta muilta saadun huipputeknologian avulla. Omin voimin ihminen ei olisi päässyt ulos edes omasta aurinkokunnastaan. Vaikka ihminen on sotaisa ja kehittymätön, ennakkoluulot ja raakuus ei ole suinkaan ihmisen yksinomaisuutta.  

Avaruusoopperassa kaikuu Euroopan unionin rakentumisen ihanteet ja pelot. Mahtavat kokoukset, puheet ja rituaalit yrittävät harsia kasaan kulttuuris-geneettistä tilkkutäkkiä, mutta kansalaiset eri puolilla kokevat yhteisön vieraaksi. Empatiaa ei diskontata pelkästään ajan ja etäisyyden suhteen, vaan ksenofobia, rotu, kulttuuri ja perinne nousevat solidaarisuuden tielle kaikkialla.

Caleb Swany on ensimmäinen ihminen, joka selvittää tiensä IDO:n (Interworld Diplomatic Office) huippudiplomaatiksi. Hän saa parikseen Mézoké Izzuan, joka kuuluu taannoisessa sodassa ihmisten lähes sukupuuttoon tappamaan sandjarr-kansaan. Vaikeista lähtökohdista huolimatta IDO:n agentteina heidän tehtävänsä on sovitella eri kansojen jännitteitä ja estää konfliktien eskaloituminen.

Ensimmäinen tehtävä vie heidät selvittämään muutaman lentäjän katoamista Senestamin planeetalla. Se on jävlod-kansan aluetta, mutta kivistä planeettaa asuttavat ihmiset, jotka eivät pystyneet teknisten ongelmien vuoksi palaamaan sandjarr-sotaretkeltä takaisin maahan. Kaivostyö vaarallisessa ympäristössä on synnyttänyt siirtokuntalaisissa tinkimättömän tunteen omaisuudesta, omasta maasta, eivätkä diplomaattien tarjoamat sovitteluratkaisut herätä innostusta. Orbitalin tarinat ovat kahden albumin mittaisia. Lavasteet ovat sen verran suuret, että varsinainen tehtävä alkaa vasta ensimmäisen, Scars-albumin loppupuolella. Vauhtiin päästään toden teolla vasta toisessa, Ruptures-albumissa.

Käsikirjoittaja Sylvain Runberg on kirjoittanut pariakymmentä sarjaa fantasiasta scifiin, historiallisista sarjakuvista nykyaikaan sijoittuviin trillereihin. Ennen sarjakuvakäsikirjoittajan uraa hän opiskeli poliittista historiaa. Orbital näyttää saaneen vaikutteita suosituista tieteisromaaneista ja -elokuvista, mutta heti pinnan alla alkaa näkyä eroja. Konflikteissa on mukavasti harmaansävyjä ja uskottavia vastakkainasetteluita; alkuperäinen motiivi pohjautuu 1900-luvun alun belgialaisiin kaivosriitoihin. Vaikka ongelmat ovat monitahoisia, tarinassa ei sitten kuitenkaan ole sellaista kyynisyyttä, joka tekisi siitä pelkästään aikuisten sarjakuvan. Nyt tulos on minun makuuni piirun verran liian pehmeä ollakseen loistava.

Tekijöiden tavoitteena ei ole ollut luoda pelkästään avaruusaluksia, vaan kokonainen niitä ylläpitävä kulttuuri, ja tässä heidän voi sanoa onnistuneen. Kuvista välittyy kokonainen maailma. Serge Pellén piirtämissä ja värittämissä sivuissa on niissäkin nähtävissä tieteiselokuvien ja -sarjakuvien juonteita. Vaikka Runberg ei pidä Mézièresin Valerian-sarjaa inspiraationaan, visuaalisesti se tuntuu vaikuttaneen Orbitaliin. Varusteissa, paksuissa takeissa ja kypärissä tuntuu Bilalin vaikutus. Erityisen hienosti toimii Pellén väritys: Senestamin maisema on mudan, sumun ja sateen sävyttämä keitos, joka syntyy erittäin murrettujen värien avulla. Lopputuloksena jälki on omaperäistä ja tyylikästä. Tyylikästä avaruusoopperaa ei ole koskaan liikaa.




Tämän blogin suosituimmat tekstit

C'était la guerre des tranchées

Jacques Tardi, C'était la guerre des tranchées (1993). Casterman, 2012.

Nuoruudessa kirjastossa kohdatut Jacques Tardin ja José Muñozin albumit olivat omituinen pulahdus eurooppalaiseen sarjakuvaan. Tietynlaiseen realistiseen piirrosjälkeen ihastunut lukija kohtasi ekspressiivistä, aikuisille suunnattua sarjakuvaa, joka saneli itse suhteensa todellisuuteen. Muñozin tarinat kulkivat repaleisina epätodellisina mustavalkoisina unina. Tardin salapoliisitarinat käyttivät ohutta selkeää viivaa ja suuria ruutuja; kuvituksen ja tarinoiden välillä oli omituinen jännite.

Jacques Tardi (s. 1946) on yksi "suurista" sodanjälkeisistä ranskalaisista sarjakuvapiirtäjistä ja todennäköisesti ainoa, jonka lapsuutta ovat varjostaneet painajaiset ensimmäisestä maailmansodasta. Isovanhempien kertomukset jäivät elämään hänen mieleensä ja purkautuivat vuosia myöhemmin sarjakuvina. Jo 1970-luvun alussa hän julkaisi sarjakuvan Adieu Brindavoine, jossa valokuvaaja sotkeutuu sotaa edeltäviin tapa…

Lost Planet: First Colony

Izu & Massimo Dall'Oglio, Lost Planet: First Colony. Ranskankielisestä alkuteoksesta Lost Planet (2013) englanniksi kääntänyt Mark McKenzie-Ray. Titan Comics, London, UK, 2014.

Lost Planet: First Colony on CapCom:in julkaiseman Lost Planet 3 -videopelin maailmaan sijoittuva sarjakuva. Sen tarina sijoittuu aikaan 40 vuotta ennen videopelin tapahtumia: Maapallo on saastunut ja melkein elinkelvoton. Merta ja ilmakehää puhdistavat laitokset, joiden on määrä pelastaa kuoleva planeetta, nielevät valtavan määrän energiaa, jota on tarjolla alati vähemmän. Avaruuteen on lähetetty lukuisia retkikuntia etsimään asuttavia planeettoja ja niiltä uusia energiamuotoja. Vaikka hanketta johtaa "maan hallitus", retkikuntia varustavat suuryritykset.

Jäinen E.D.N. III -planeetta vaikuttaa lupaavalta. Sinne lähetetty retkikunta löytää valtavat määrät T-ENG -lämpöenergiaa, mutta pian retkikunta joutuu ongelmiin. Kuultuaan suuryrityksen toistaiseksi hylänneen kaivoshankkeensa jääplaneetalla…

Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt

Nina Hemmingsson, Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt. Ruotsinkielisestä alkuteoksesta Jag är din flickvän nu (2006) suomentanut Saara Pääkkönen. WSOY, Helsinki, 2011.

Ruotsalaisen Nina Hemmingssonin hauska Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt (2011) tarjoilee surrealistisen kokoelman erimittaisia sarjakuvia sukupuolirooleista, ahdistuksesta ja ihmissuhteista. Päähenkilöt ovat eri-ikäisiä naisia, joiden kautta Hemmingsson kääntää sukupuoliasetelmat päälaelleen. Samalla kääntyvät myös monet ulkonäköön, seksuaaliseen käyttäytymiseen, parisuhteisiin ja hyväksytyksi tulemiseen liittyvät kysymykset paljastaen samalla jotain uutta maailmasta ja tasa-arvosta.

Hemmingsson ei kuitenkaan saarnaa, eikä sukupuolten välinen vastavuoroinen riippuvuussuhde katoa tai tuhoudu, vaan sen uumenissa on jotain hyvääkin. Hän tekee pilaa paitsi miehistä myös naisista omituisine odotuksineen. Huumori on terävää ja absurdia: Suhde päättyy, koska miehen peräsuolesta on löytynyt ulostetta. Tai koska tämän buddhalain…