Siirry pääsisältöön

Le Grand Mort, tome 2: Pauline...

Régis Loisel, JB Djian, Vincent Mallié, François Lapierre, Le Grand Mort, tome 2: Pauline... Vents D'Ouest, Issy-les-Moulineaux, Ranska, 2008.

Erwanin ja Paulinen matka Bretagnen rinnakkaismaailmassa jatkuu Suuri kuolema -sarjan toisessa osassa. Pauline tulee pahoinvoivaksi ja katoaa yht'äkkiä. Häntä etsitään mutta tärkeä tehtävä odottaa. Erwan osallistuu harmoniaa ylläpitävään Suuren kuoleman rituaaliin, mutta jokin menee pieleen. Palattuaan nykyisyyteen hän huomaa Bretagnen, josta hän lähti, muuttuneen. Paulinen on nähty palaavan jo kuusi kuukautta aikaisemmin. Aika on vääntynyt sijoiltaan, samoin tapahtumaketjut. Erwan seuraa Paulinen jälkiä Pariisiin. 

Muutos ei koske vain Bretagnea. Tarina ylläpitää oudon levottomuuden tunnetta. Junan ikkunasta vilkkuu ympäristöongelmia, kaduilla vaeltaa osattomia, lehdet ja televisiot kuvaavat levottomuuksia. Loisel ja Djian eivät kirjoita toimintajännäriä, joten ongelmat pysyvät taka-alalla.


Mallién piirrosjälki on edelleen erinomaista, tunnistettavaa ja hieman kulmikasta (jotkin naishahmot ovat hyvin loiselmaisia). Ruuduissa on syvyyttä: tapahtumat sijoittuvat melkein aina piirretyn etualan ja taustan väliin.

Le Grand Mort -sarjan toinen osa ei ole aivan ensimmäisen veroinen, mutta se on edelleen mielenkiintoista ja taidokkaasti piirrettyä fantasiaa.

Lisää albumista

Tämän blogin suosituimmat tekstit

C'était la guerre des tranchées

Jacques Tardi, C'était la guerre des tranchées (1993). Casterman, 2012.

Nuoruudessa kirjastossa kohdatut Jacques Tardin ja José Muñozin albumit olivat omituinen pulahdus eurooppalaiseen sarjakuvaan. Tietynlaiseen realistiseen piirrosjälkeen ihastunut lukija kohtasi ekspressiivistä, aikuisille suunnattua sarjakuvaa, joka saneli itse suhteensa todellisuuteen. Muñozin tarinat kulkivat repaleisina epätodellisina mustavalkoisina unina. Tardin salapoliisitarinat käyttivät ohutta selkeää viivaa ja suuria ruutuja; kuvituksen ja tarinoiden välillä oli omituinen jännite.

Jacques Tardi (s. 1946) on yksi "suurista" sodanjälkeisistä ranskalaisista sarjakuvapiirtäjistä ja todennäköisesti ainoa, jonka lapsuutta ovat varjostaneet painajaiset ensimmäisestä maailmansodasta. Isovanhempien kertomukset jäivät elämään hänen mieleensä ja purkautuivat vuosia myöhemmin sarjakuvina. Jo 1970-luvun alussa hän julkaisi sarjakuvan Adieu Brindavoine, jossa valokuvaaja sotkeutuu sotaa edeltäviin tapa…

Lost Planet: First Colony

Izu & Massimo Dall'Oglio, Lost Planet: First Colony. Ranskankielisestä alkuteoksesta Lost Planet (2013) englanniksi kääntänyt Mark McKenzie-Ray. Titan Comics, London, UK, 2014.

Lost Planet: First Colony on CapCom:in julkaiseman Lost Planet 3 -videopelin maailmaan sijoittuva sarjakuva. Sen tarina sijoittuu aikaan 40 vuotta ennen videopelin tapahtumia: Maapallo on saastunut ja melkein elinkelvoton. Merta ja ilmakehää puhdistavat laitokset, joiden on määrä pelastaa kuoleva planeetta, nielevät valtavan määrän energiaa, jota on tarjolla alati vähemmän. Avaruuteen on lähetetty lukuisia retkikuntia etsimään asuttavia planeettoja ja niiltä uusia energiamuotoja. Vaikka hanketta johtaa "maan hallitus", retkikuntia varustavat suuryritykset.

Jäinen E.D.N. III -planeetta vaikuttaa lupaavalta. Sinne lähetetty retkikunta löytää valtavat määrät T-ENG -lämpöenergiaa, mutta pian retkikunta joutuu ongelmiin. Kuultuaan suuryrityksen toistaiseksi hylänneen kaivoshankkeensa jääplaneetalla…

Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt

Nina Hemmingsson, Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt. Ruotsinkielisestä alkuteoksesta Jag är din flickvän nu (2006) suomentanut Saara Pääkkönen. WSOY, Helsinki, 2011.

Ruotsalaisen Nina Hemmingssonin hauska Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt (2011) tarjoilee surrealistisen kokoelman erimittaisia sarjakuvia sukupuolirooleista, ahdistuksesta ja ihmissuhteista. Päähenkilöt ovat eri-ikäisiä naisia, joiden kautta Hemmingsson kääntää sukupuoliasetelmat päälaelleen. Samalla kääntyvät myös monet ulkonäköön, seksuaaliseen käyttäytymiseen, parisuhteisiin ja hyväksytyksi tulemiseen liittyvät kysymykset paljastaen samalla jotain uutta maailmasta ja tasa-arvosta.

Hemmingsson ei kuitenkaan saarnaa, eikä sukupuolten välinen vastavuoroinen riippuvuussuhde katoa tai tuhoudu, vaan sen uumenissa on jotain hyvääkin. Hän tekee pilaa paitsi miehistä myös naisista omituisine odotuksineen. Huumori on terävää ja absurdia: Suhde päättyy, koska miehen peräsuolesta on löytynyt ulostetta. Tai koska tämän buddhalain…