Siirry pääsisältöön

Lost Planet: First Colony

Izu & Massimo Dall'Oglio, Lost Planet: First Colony. Ranskankielisestä alkuteoksesta Lost Planet (2013) englanniksi kääntänyt Mark McKenzie-Ray. Titan Comics, London, UK, 2014.

 Lost Planet: First Colony on CapCom:in julkaiseman Lost Planet 3 -videopelin maailmaan sijoittuva sarjakuva. Sen tarina sijoittuu aikaan 40 vuotta ennen videopelin tapahtumia: Maapallo on saastunut ja melkein elinkelvoton. Merta ja ilmakehää puhdistavat laitokset, joiden on määrä pelastaa kuoleva planeetta, nielevät valtavan määrän energiaa, jota on tarjolla alati vähemmän. Avaruuteen on lähetetty lukuisia retkikuntia etsimään asuttavia planeettoja ja niiltä uusia energiamuotoja. Vaikka hanketta johtaa "maan hallitus", retkikuntia varustavat suuryritykset.

Jäinen E.D.N. III -planeetta vaikuttaa lupaavalta. Sinne lähetetty retkikunta löytää valtavat määrät T-ENG -lämpöenergiaa, mutta pian retkikunta joutuu ongelmiin. Kuultuaan suuryrityksen toistaiseksi hylänneen kaivoshankkeensa jääplaneetalla ryhmä merirosvoja päättää iskeä retkikunnan leiriin ja ryöstää siellä olevat varusteet ennen kuin suuryritys alkaa lämmitellä hanketta uudelleen. Jäisen planeetan sääolot ovat kuitenkin arvaamattomat. Piraattien oma alus haaksirikkoutuu, ja he joutuvat etsimään suojaa retkikunnan leiristä raskaan taipaleen takaa. Matkalla he oppivat, miten ja miksi retkikunta vaimeni.

Maapallon kuolema, avaruuden kaivostoiminta ja suuryritysten tumma varjo ovat toimivia joskaan eivät aivan ainutlaatuisia aineksia. Lost Planet on melko lyhyt, vain 48 sivua, eikä tarina sen ihmeemmin työstä tai jalosta reunaehtojaan. Ehkä sen vuoksi, että taustalla on videopeli ja sen tarinankerronnan keinot, avaruudesta löytyvä vieraus ei ole mysteeri vaan jotain fyysistä ja vihaista. Vaikka suuria yllätyksiä tai maailman luomista ei nähdä, lyhyessä ja suoraviivaisessa tarinassa vilahtaa petosta ja henkilöhahmojen luonteita.

Sarjakuvan käsikirjoittaja Guillaume "Izu" Dorison (ks. Bedetheque) on pelialaa käsittelevän Game Fan -lehden perustaja ja entinen päätoimittaja. Vuonna 2006 hän meni töihin Les Humanoïdes Associésille, missä hän on toimittanut manga-sarjoja. Hän on lisäksi itse käsikirjoittanut sarjakuvia nimimerkkinään "Izu".


Massiamo Dall'Oglio on italialainen graafikko ja sarjakuvapiirtäjä, joka on Dorisonin tapaan erikoistunut mangaan ja on työskennellyt mm. Les Humanoïdes Associésille. Olen monin tavoin pinnallinen ihminen ja ihastun sarjakuvissa helposti pelkästään visuaaliseen ilmeeseen. Minulle Dall'Oglion hieman eksoottinen piirrosjälki toimii hyvin. Tunnen mangaa heikosti, mutta Lost Planet näyttää enemmän japanilaiselta kuin eurooppalaiselta: ohutta terää käyttävä jälki, pitkiä vauhtiviivojen rypäitä, tyylitellyt kasvonpiirteet ja tarkasti piirretty teknologia. Ympäristö näkyy ja tuntuu miltei joka ruudussa. En harrasta videopelejä enkä ole nähnyt Lost Planet 3:a, joten en osaa sanoa, minkä verran sarjakuvan maailma ja miljöö ammentavat niistä.

Lost Planet: First Colony on yllätyksetöntä mutta ihan toimivaa perus-scifiä. Se tarjoaa perehtymättömälle eksoottisen yhdistelmän mangaa ja bande dessinéetä.

Lisää aiheesta:

Tämän blogin suosituimmat tekstit

C'était la guerre des tranchées

Jacques Tardi, C'était la guerre des tranchées (1993). Casterman, 2012.

Nuoruudessa kirjastossa kohdatut Jacques Tardin ja José Muñozin albumit olivat omituinen pulahdus eurooppalaiseen sarjakuvaan. Tietynlaiseen realistiseen piirrosjälkeen ihastunut lukija kohtasi ekspressiivistä, aikuisille suunnattua sarjakuvaa, joka saneli itse suhteensa todellisuuteen. Muñozin tarinat kulkivat repaleisina epätodellisina mustavalkoisina unina. Tardin salapoliisitarinat käyttivät ohutta selkeää viivaa ja suuria ruutuja; kuvituksen ja tarinoiden välillä oli omituinen jännite.

Jacques Tardi (s. 1946) on yksi "suurista" sodanjälkeisistä ranskalaisista sarjakuvapiirtäjistä ja todennäköisesti ainoa, jonka lapsuutta ovat varjostaneet painajaiset ensimmäisestä maailmansodasta. Isovanhempien kertomukset jäivät elämään hänen mieleensä ja purkautuivat vuosia myöhemmin sarjakuvina. Jo 1970-luvun alussa hän julkaisi sarjakuvan Adieu Brindavoine, jossa valokuvaaja sotkeutuu sotaa edeltäviin tapa…

Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt

Nina Hemmingsson, Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt. Ruotsinkielisestä alkuteoksesta Jag är din flickvän nu (2006) suomentanut Saara Pääkkönen. WSOY, Helsinki, 2011.

Ruotsalaisen Nina Hemmingssonin hauska Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt (2011) tarjoilee surrealistisen kokoelman erimittaisia sarjakuvia sukupuolirooleista, ahdistuksesta ja ihmissuhteista. Päähenkilöt ovat eri-ikäisiä naisia, joiden kautta Hemmingsson kääntää sukupuoliasetelmat päälaelleen. Samalla kääntyvät myös monet ulkonäköön, seksuaaliseen käyttäytymiseen, parisuhteisiin ja hyväksytyksi tulemiseen liittyvät kysymykset paljastaen samalla jotain uutta maailmasta ja tasa-arvosta.

Hemmingsson ei kuitenkaan saarnaa, eikä sukupuolten välinen vastavuoroinen riippuvuussuhde katoa tai tuhoudu, vaan sen uumenissa on jotain hyvääkin. Hän tekee pilaa paitsi miehistä myös naisista omituisine odotuksineen. Huumori on terävää ja absurdia: Suhde päättyy, koska miehen peräsuolesta on löytynyt ulostetta. Tai koska tämän buddhalain…