keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Aldebaran 1: The Catastrophe

Léo, Aldebaran 1: The Catastrophe & The Blonde. Ranskankielisistä alkuteoksista La Catastrophe (1994) ja La Blonde (1995) englanniksi kääntänyt Luke Spear. Cinebook, Canterbury, Kent, UK, 2008.

Brasilialainen Léo, oikealta nimeltään Luiz Eduardo de Oliveira,  opiskeli insinööriksi mutta päätyi työskentelemään kuvittajana Brasiliassa ja Chilessä. Hän jätti Latinalaisen Amerikan sotilasdiktatuurit 1980-luvun alussa ja muutti Eurooppaan. Työskenneltyään vuosia mainosalalla hän pääsi kuvittamaan Rudolphon kirjoittamia Trent- ja Kenya-sarjakuvia. Dargaud lähti kustantamaan Léon omaa projektia, Aldébarania. Se on viisiosainen sarja, joka jatkuu osin samoin eväin Betelgeuse- ja Antares-sarjoina.

Englanninkielinen Aldebaran: The Catastrophe käsittää sarjan kaksi ensimmäistä osaa. Tarinassa ihmiset ovat kehittäneet tavan matkustaa avaruudessa valoa nopeammin ja asuttaneet 64 valovuoden päässä maasta sijaitsevan Aldebaran-planeetan. Se muistuttaa pintapuolisesti maata, mutta eläimet ja kasvit ovat vieraita. Kiertoradan viestintäsatelliitti on syystä tai toisesta menettänyt yhteyden maahan sata vuotta aikaisemmin, ja siirtokunta on saanut tulla toimeen omillaan. 

Pienessä Arena Blancan kalastajakylässä eletään melkein esiteollisessa ajassa. Kalastajien saaliit käyvät vähiin ja pyydyksiin alkaa käydä outoja syvän veden otuksia. Rannalle koulun edustalle rantautuu omituinen valas. Kalastajat päätyvät ihmettelemään muutoksia, kun kylään sattunut muukalainen alkaa lukea heille varotuksia: rannalta pitäisi äkkiä vetäytyä sisämaahan. Vieraan neuvot herättävät ainoastaan närää. Päivää, kahta myöhemmin kylä kuitenkin tuhoutuu. Päähenkilö, 16-vuotias Mark Sorensen, on kalastajaperheen nuorimmainen ja onnekseen poissa kylästä kohtalokkaalla hetkellä. Yhdessä naapurin nuoren tytön kanssa hän suuntaa kohti pääkaupunkia läpi vieraan maiseman kohdaten huijareita ja pelastajia.


Planeetta on suuri mysteeri. Léon tarina antaa alkuun viitteitä lovecraftimaisesta suunnasta: ihmisten arki häiriintyy, kun merten syvyyksistä nousee tuntemattomia voimia. Tarina ei kuitenkaan kehittele alitajunnasta kumpuavia kauhuelementtejä vaan keskittyy kuvaamaan planeettaa sekä nuoren kalastajan kokemuksia ja kasvutarinaan. Léon poliittiset kokemukset kotimaastaan näkyvät planeettaa hallitsevana sotilaiden johtamana teokratiana, joka jahtaa tutkijoita, toisinajattelijoita ja muusikoita. Markin tapojen, kasvien ja eläinten tuntemus on paikallista, ja nuoret joutuvat moneen vaaraan kohdatessaan omituisia olioita. Suurempaan vaaraan Mark joutuu opiskellessaan toiseen sukupuoleen liittyviä mysteereitä.


Aldebaran muistuttaa tyyliltään ja aiheeltaan hieman samoihin aikoihin ilmestynyttä François Bourgeonin Le Cycle de Cyann -avaruusseikkailua. Missä Bourgeon kuvaa vieraita kulttuureita ja arkkitehtuuria, Léon maailma on tiukasti maapallon esikuvien mukaan rakennettu siirtokunta. Léo keskittyy kiehtovaan ja omituiseen ekosysteemiin, jota hän kuvaa käyttäen tarkkaa, ohutta ja tasaista viivaa. Värit ovat pääosin vaaleita ja murrettuja, ehkä vesivärejä tai huopakyniä. Henkilöt ja erityisesti heidän kasvonsa ovat taidokkaasti piirretyt, mutta paikoin ihmisissä on samaa jäykkyyttä kuin dialogissa. Aldebaran imaisee kuitenkin mukaansa nopeasti.

Brittiläinen Cinebook-kustantamo on ottanut asiakseen julkaista ranskankielistä sarjakuvaa englanniksi huokeina, pehmeäkantisina, liimasidottuina albumeina. Kustantamon julkaisemat sarjakuvat ilmestyvät pienemmässä koossa kuin alkuperäiset. Sivuja albumissa on yli sata. Irtosivuja syntyi jo ensimmäisen lukukerran seurauksena, joten liimasidoksessa on toivomisen varaa. Lisäksi kustantamo on kerännyt kyseenalaista kiitosta lisäämällä - toki tekijän suostumuksella - alastomien rintojen peitoksi rintaliiveja tms. Kanaali on syvä ainakin sarjakuvakultturin osalta.