Siirry pääsisältöön

Aldebaran 1: The Catastrophe

Léo, Aldebaran 1: The Catastrophe & The Blonde. Ranskankielisistä alkuteoksista La Catastrophe (1994) ja La Blonde (1995) englanniksi kääntänyt Luke Spear. Cinebook, Canterbury, Kent, UK, 2008.

Brasilialainen Léo, oikealta nimeltään Luiz Eduardo de Oliveira,  opiskeli insinööriksi mutta päätyi työskentelemään kuvittajana Brasiliassa ja Chilessä. Hän jätti Latinalaisen Amerikan sotilasdiktatuurit 1980-luvun alussa ja muutti Eurooppaan. Työskenneltyään vuosia mainosalalla hän pääsi kuvittamaan Rudolphon kirjoittamia Trent- ja Kenya-sarjakuvia. Dargaud lähti kustantamaan Léon omaa projektia, Aldébarania. Se on viisiosainen sarja, joka jatkuu osin samoin eväin Betelgeuse- ja Antares-sarjoina.

Englanninkielinen Aldebaran: The Catastrophe käsittää sarjan kaksi ensimmäistä osaa. Tarinassa ihmiset ovat kehittäneet tavan matkustaa avaruudessa valoa nopeammin ja asuttaneet 64 valovuoden päässä maasta sijaitsevan Aldebaran-planeetan. Se muistuttaa pintapuolisesti maata, mutta eläimet ja kasvit ovat vieraita. Kiertoradan viestintäsatelliitti on syystä tai toisesta menettänyt yhteyden maahan sata vuotta aikaisemmin, ja siirtokunta on saanut tulla toimeen omillaan. 

Pienessä Arena Blancan kalastajakylässä eletään melkein esiteollisessa ajassa. Kalastajien saaliit käyvät vähiin ja pyydyksiin alkaa käydä outoja syvän veden otuksia. Rannalle koulun edustalle rantautuu omituinen valas. Kalastajat päätyvät ihmettelemään muutoksia, kun kylään sattunut muukalainen alkaa lukea heille varotuksia: rannalta pitäisi äkkiä vetäytyä sisämaahan. Vieraan neuvot herättävät ainoastaan närää. Päivää, kahta myöhemmin kylä kuitenkin tuhoutuu. Päähenkilö, 16-vuotias Mark Sorensen, on kalastajaperheen nuorimmainen ja onnekseen poissa kylästä kohtalokkaalla hetkellä. Yhdessä naapurin nuoren tytön kanssa hän suuntaa kohti pääkaupunkia läpi vieraan maiseman kohdaten huijareita ja pelastajia.


Planeetta on suuri mysteeri. Léon tarina antaa alkuun viitteitä lovecraftimaisesta suunnasta: ihmisten arki häiriintyy, kun merten syvyyksistä nousee tuntemattomia voimia. Tarina ei kuitenkaan kehittele alitajunnasta kumpuavia kauhuelementtejä vaan keskittyy kuvaamaan planeettaa sekä nuoren kalastajan kokemuksia ja kasvutarinaan. Léon poliittiset kokemukset kotimaastaan näkyvät planeettaa hallitsevana sotilaiden johtamana teokratiana, joka jahtaa tutkijoita, toisinajattelijoita ja muusikoita. Markin tapojen, kasvien ja eläinten tuntemus on paikallista, ja nuoret joutuvat moneen vaaraan kohdatessaan omituisia olioita. Suurempaan vaaraan Mark joutuu opiskellessaan toiseen sukupuoleen liittyviä mysteereitä.


Aldebaran muistuttaa tyyliltään ja aiheeltaan hieman samoihin aikoihin ilmestynyttä François Bourgeonin Le Cycle de Cyann -avaruusseikkailua. Missä Bourgeon kuvaa vieraita kulttuureita ja arkkitehtuuria, Léon maailma on tiukasti maapallon esikuvien mukaan rakennettu siirtokunta. Léo keskittyy kiehtovaan ja omituiseen ekosysteemiin, jota hän kuvaa käyttäen tarkkaa, ohutta ja tasaista viivaa. Värit ovat pääosin vaaleita ja murrettuja, ehkä vesivärejä tai huopakyniä. Henkilöt ja erityisesti heidän kasvonsa ovat taidokkaasti piirretyt, mutta paikoin ihmisissä on samaa jäykkyyttä kuin dialogissa. Aldebaran imaisee kuitenkin mukaansa nopeasti.

Brittiläinen Cinebook-kustantamo on ottanut asiakseen julkaista ranskankielistä sarjakuvaa englanniksi huokeina, pehmeäkantisina, liimasidottuina albumeina. Kustantamon julkaisemat sarjakuvat ilmestyvät pienemmässä koossa kuin alkuperäiset. Sivuja albumissa on yli sata. Irtosivuja syntyi jo ensimmäisen lukukerran seurauksena, joten liimasidoksessa on toivomisen varaa. Lisäksi kustantamo on kerännyt kyseenalaista kiitosta lisäämällä - toki tekijän suostumuksella - alastomien rintojen peitoksi rintaliiveja tms. Kanaali on syvä ainakin sarjakuvakultturin osalta.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

C'était la guerre des tranchées

Jacques Tardi, C'était la guerre des tranchées (1993). Casterman, 2012.

Nuoruudessa kirjastossa kohdatut Jacques Tardin ja José Muñozin albumit olivat omituinen pulahdus eurooppalaiseen sarjakuvaan. Tietynlaiseen realistiseen piirrosjälkeen ihastunut lukija kohtasi ekspressiivistä, aikuisille suunnattua sarjakuvaa, joka saneli itse suhteensa todellisuuteen. Muñozin tarinat kulkivat repaleisina epätodellisina mustavalkoisina unina. Tardin salapoliisitarinat käyttivät ohutta selkeää viivaa ja suuria ruutuja; kuvituksen ja tarinoiden välillä oli omituinen jännite.

Jacques Tardi (s. 1946) on yksi "suurista" sodanjälkeisistä ranskalaisista sarjakuvapiirtäjistä ja todennäköisesti ainoa, jonka lapsuutta ovat varjostaneet painajaiset ensimmäisestä maailmansodasta. Isovanhempien kertomukset jäivät elämään hänen mieleensä ja purkautuivat vuosia myöhemmin sarjakuvina. Jo 1970-luvun alussa hän julkaisi sarjakuvan Adieu Brindavoine, jossa valokuvaaja sotkeutuu sotaa edeltäviin tapa…

Lost Planet: First Colony

Izu & Massimo Dall'Oglio, Lost Planet: First Colony. Ranskankielisestä alkuteoksesta Lost Planet (2013) englanniksi kääntänyt Mark McKenzie-Ray. Titan Comics, London, UK, 2014.

Lost Planet: First Colony on CapCom:in julkaiseman Lost Planet 3 -videopelin maailmaan sijoittuva sarjakuva. Sen tarina sijoittuu aikaan 40 vuotta ennen videopelin tapahtumia: Maapallo on saastunut ja melkein elinkelvoton. Merta ja ilmakehää puhdistavat laitokset, joiden on määrä pelastaa kuoleva planeetta, nielevät valtavan määrän energiaa, jota on tarjolla alati vähemmän. Avaruuteen on lähetetty lukuisia retkikuntia etsimään asuttavia planeettoja ja niiltä uusia energiamuotoja. Vaikka hanketta johtaa "maan hallitus", retkikuntia varustavat suuryritykset.

Jäinen E.D.N. III -planeetta vaikuttaa lupaavalta. Sinne lähetetty retkikunta löytää valtavat määrät T-ENG -lämpöenergiaa, mutta pian retkikunta joutuu ongelmiin. Kuultuaan suuryrityksen toistaiseksi hylänneen kaivoshankkeensa jääplaneetalla…

Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt

Nina Hemmingsson, Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt. Ruotsinkielisestä alkuteoksesta Jag är din flickvän nu (2006) suomentanut Saara Pääkkönen. WSOY, Helsinki, 2011.

Ruotsalaisen Nina Hemmingssonin hauska Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt (2011) tarjoilee surrealistisen kokoelman erimittaisia sarjakuvia sukupuolirooleista, ahdistuksesta ja ihmissuhteista. Päähenkilöt ovat eri-ikäisiä naisia, joiden kautta Hemmingsson kääntää sukupuoliasetelmat päälaelleen. Samalla kääntyvät myös monet ulkonäköön, seksuaaliseen käyttäytymiseen, parisuhteisiin ja hyväksytyksi tulemiseen liittyvät kysymykset paljastaen samalla jotain uutta maailmasta ja tasa-arvosta.

Hemmingsson ei kuitenkaan saarnaa, eikä sukupuolten välinen vastavuoroinen riippuvuussuhde katoa tai tuhoudu, vaan sen uumenissa on jotain hyvääkin. Hän tekee pilaa paitsi miehistä myös naisista omituisine odotuksineen. Huumori on terävää ja absurdia: Suhde päättyy, koska miehen peräsuolesta on löytynyt ulostetta. Tai koska tämän buddhalain…