sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Metronom', tome 1: Tolérance zéro

Éric Corbeyran & Grun, Metronom', tome 1: Tolérance zéro. Glénat, Grenoble, 2010.

Josif Stalinin mukaan ei ole merkitystä sillä, kuka äänestää, vaan sillä, kuka laskee äänet. Sähköinen äänestysjärjestelmä mahdollistaa päivittäiset kansanäänestykset, keskitetyn ja vaikeasti tarkistettavan äänten laskennan ja vaikkapa äänestäjien seuraamisen. Metronom' on sarjakuva tulevaisuudesta, jossa jonkin luonnonmullistuksen jälkeen rakennettu yhteiskunta on kovaotteisen, nimellisesti demokratiaan nojaavan hallinnon käsissä. Enemmistö päättää jatkuvissa suorissa kansanäänestyksissä. "Te äänestätte. Me taistelemme." Hallinto esittää esimerkiksi itsemurhan kriminalisointia: se on rikos yhteiskuntaa vastaan, koska yhteiskunta on sijoittanut resursseja yksilöön.

Metronom' kertoo nuoresta naisesta Lynnistä, jonka mies Doug työskenteli kiertorataa siivoavassa sukkulassa. Miehestä ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan. Työnantaja on lopettanut palkanmaksun mutta ei suostu kertomaan mitään muuta. Lynnin sisko on ministeriössä töissä ja onnistuu kaivamaan tietoja: Doug on ollut karanteenissa seitsemän viikkoa jonkin tartunnan vuoksi, mutta mitään muuta asiasta ei paljastu. Lynn törmää toimittajaan, jolla on anarkistisia taipumuksia sukurasituksenaan, ja onnistuu houkuttelemaan tämän miehensä jäljille.

Sarjan käsikirjoittaja ranskalainen Éric Corbeyran työskenteli lomakeskuksen kehittäjänä ja mainosgraafikkona ennen siirtymistään sarjakuva-alalle 1990-luvun alussa. Hän on sen jälkeen kirjoittanut liki kaksisataa albumia useille eri piirtäjille. Grun, oikealta nimeltään Ludovic Dubois, opiskeli taidetta Bordeaux'ssa ja päätyi graafikoksi tehden kuitenkin sarjakuvia sivutoimisesti. Yhteistyö Corbeyranin kanssa on ilmeisesti kantanut hedelmää: Metronom' -sarjan neljäs ilmestyi vuoden alussa.

Corbeyranin tarina loksahtelee paikalleen sujuvasti. Tieto siirtyy lukijalle ilman luentoja, hahmojen motiivit ovat uskottavia ja kohtaamiset sekä dialogi ovat melko luontevia. Toimittajan omistamat Modiglianit ja Matisset ovat hauska kierre maailmassa, jossa itseilmaisu on käytännössä kiellettyä.

Grunin piirtämä tulevaisuus koostuu kaupungista, jonka rakennusten scifibarokki tekee ihmisistä mitättömän kokoisia. Valtavat putkistot kulkevat rakennusten sisä- ja ulkoseiniä. Kaupungista ei paljastu neliömetriäkään maata, vaan kaikki liikenne kulkee eritasoisia siltoja tai käytäviä pitkin. Pehmeä väritys ja mahtavat taustat välittävät tunnelman rappeutuneesta ympäristöstä ja teknisesti kompensoivat kiusallista ihmisten ilmeiden ja eleiden jäykkyyttä. Jäykkiä ovat myös sisustukset: pöydät ja tuolit ovat suorakulmaisia, kiinteitä ja massiivisia.

Sarjan ensimmäinen osa Tolérance zéro antaa vasta aavistuksen tarinan suunnasta, mutta odotettavissa on toimivaa jos hieman kankeaa scifiä.