Siirry pääsisältöön

Metronom', tome 1: Tolérance zéro

Éric Corbeyran & Grun, Metronom', tome 1: Tolérance zéro. Glénat, Grenoble, 2010.

Josif Stalinin mukaan ei ole merkitystä sillä, kuka äänestää, vaan sillä, kuka laskee äänet. Sähköinen äänestysjärjestelmä mahdollistaa päivittäiset kansanäänestykset, keskitetyn ja vaikeasti tarkistettavan äänten laskennan ja vaikkapa äänestäjien seuraamisen. Metronom' on sarjakuva tulevaisuudesta, jossa jonkin luonnonmullistuksen jälkeen rakennettu yhteiskunta on kovaotteisen, nimellisesti demokratiaan nojaavan hallinnon käsissä. Enemmistö päättää jatkuvissa suorissa kansanäänestyksissä. "Te äänestätte. Me taistelemme." Hallinto esittää esimerkiksi itsemurhan kriminalisointia: se on rikos yhteiskuntaa vastaan, koska yhteiskunta on sijoittanut resursseja yksilöön.

Metronom' kertoo nuoresta naisesta Lynnistä, jonka mies Doug työskenteli kiertorataa siivoavassa sukkulassa. Miehestä ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan. Työnantaja on lopettanut palkanmaksun mutta ei suostu kertomaan mitään muuta. Lynnin sisko on ministeriössä töissä ja onnistuu kaivamaan tietoja: Doug on ollut karanteenissa seitsemän viikkoa jonkin tartunnan vuoksi, mutta mitään muuta asiasta ei paljastu. Lynn törmää toimittajaan, jolla on anarkistisia taipumuksia sukurasituksenaan, ja onnistuu houkuttelemaan tämän miehensä jäljille.

Sarjan käsikirjoittaja ranskalainen Éric Corbeyran työskenteli lomakeskuksen kehittäjänä ja mainosgraafikkona ennen siirtymistään sarjakuva-alalle 1990-luvun alussa. Hän on sen jälkeen kirjoittanut liki kaksisataa albumia useille eri piirtäjille. Grun, oikealta nimeltään Ludovic Dubois, opiskeli taidetta Bordeaux'ssa ja päätyi graafikoksi tehden kuitenkin sarjakuvia sivutoimisesti. Yhteistyö Corbeyranin kanssa on ilmeisesti kantanut hedelmää: Metronom' -sarjan neljäs ilmestyi vuoden alussa.

Corbeyranin tarina loksahtelee paikalleen sujuvasti. Tieto siirtyy lukijalle ilman luentoja, hahmojen motiivit ovat uskottavia ja kohtaamiset sekä dialogi ovat melko luontevia. Toimittajan omistamat Modiglianit ja Matisset ovat hauska kierre maailmassa, jossa itseilmaisu on käytännössä kiellettyä.

Grunin piirtämä tulevaisuus koostuu kaupungista, jonka rakennusten scifibarokki tekee ihmisistä mitättömän kokoisia. Valtavat putkistot kulkevat rakennusten sisä- ja ulkoseiniä. Kaupungista ei paljastu neliömetriäkään maata, vaan kaikki liikenne kulkee eritasoisia siltoja tai käytäviä pitkin. Pehmeä väritys ja mahtavat taustat välittävät tunnelman rappeutuneesta ympäristöstä ja teknisesti kompensoivat kiusallista ihmisten ilmeiden ja eleiden jäykkyyttä. Jäykkiä ovat myös sisustukset: pöydät ja tuolit ovat suorakulmaisia, kiinteitä ja massiivisia.

Sarjan ensimmäinen osa Tolérance zéro antaa vasta aavistuksen tarinan suunnasta, mutta odotettavissa on toimivaa jos hieman kankeaa scifiä. 





Tämän blogin suosituimmat tekstit

C'était la guerre des tranchées

Jacques Tardi, C'était la guerre des tranchées (1993). Casterman, 2012.

Nuoruudessa kirjastossa kohdatut Jacques Tardin ja José Muñozin albumit olivat omituinen pulahdus eurooppalaiseen sarjakuvaan. Tietynlaiseen realistiseen piirrosjälkeen ihastunut lukija kohtasi ekspressiivistä, aikuisille suunnattua sarjakuvaa, joka saneli itse suhteensa todellisuuteen. Muñozin tarinat kulkivat repaleisina epätodellisina mustavalkoisina unina. Tardin salapoliisitarinat käyttivät ohutta selkeää viivaa ja suuria ruutuja; kuvituksen ja tarinoiden välillä oli omituinen jännite.

Jacques Tardi (s. 1946) on yksi "suurista" sodanjälkeisistä ranskalaisista sarjakuvapiirtäjistä ja todennäköisesti ainoa, jonka lapsuutta ovat varjostaneet painajaiset ensimmäisestä maailmansodasta. Isovanhempien kertomukset jäivät elämään hänen mieleensä ja purkautuivat vuosia myöhemmin sarjakuvina. Jo 1970-luvun alussa hän julkaisi sarjakuvan Adieu Brindavoine, jossa valokuvaaja sotkeutuu sotaa edeltäviin tapa…

Lost Planet: First Colony

Izu & Massimo Dall'Oglio, Lost Planet: First Colony. Ranskankielisestä alkuteoksesta Lost Planet (2013) englanniksi kääntänyt Mark McKenzie-Ray. Titan Comics, London, UK, 2014.

Lost Planet: First Colony on CapCom:in julkaiseman Lost Planet 3 -videopelin maailmaan sijoittuva sarjakuva. Sen tarina sijoittuu aikaan 40 vuotta ennen videopelin tapahtumia: Maapallo on saastunut ja melkein elinkelvoton. Merta ja ilmakehää puhdistavat laitokset, joiden on määrä pelastaa kuoleva planeetta, nielevät valtavan määrän energiaa, jota on tarjolla alati vähemmän. Avaruuteen on lähetetty lukuisia retkikuntia etsimään asuttavia planeettoja ja niiltä uusia energiamuotoja. Vaikka hanketta johtaa "maan hallitus", retkikuntia varustavat suuryritykset.

Jäinen E.D.N. III -planeetta vaikuttaa lupaavalta. Sinne lähetetty retkikunta löytää valtavat määrät T-ENG -lämpöenergiaa, mutta pian retkikunta joutuu ongelmiin. Kuultuaan suuryrityksen toistaiseksi hylänneen kaivoshankkeensa jääplaneetalla…

Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt

Nina Hemmingsson, Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt. Ruotsinkielisestä alkuteoksesta Jag är din flickvän nu (2006) suomentanut Saara Pääkkönen. WSOY, Helsinki, 2011.

Ruotsalaisen Nina Hemmingssonin hauska Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt (2011) tarjoilee surrealistisen kokoelman erimittaisia sarjakuvia sukupuolirooleista, ahdistuksesta ja ihmissuhteista. Päähenkilöt ovat eri-ikäisiä naisia, joiden kautta Hemmingsson kääntää sukupuoliasetelmat päälaelleen. Samalla kääntyvät myös monet ulkonäköön, seksuaaliseen käyttäytymiseen, parisuhteisiin ja hyväksytyksi tulemiseen liittyvät kysymykset paljastaen samalla jotain uutta maailmasta ja tasa-arvosta.

Hemmingsson ei kuitenkaan saarnaa, eikä sukupuolten välinen vastavuoroinen riippuvuussuhde katoa tai tuhoudu, vaan sen uumenissa on jotain hyvääkin. Hän tekee pilaa paitsi miehistä myös naisista omituisine odotuksineen. Huumori on terävää ja absurdia: Suhde päättyy, koska miehen peräsuolesta on löytynyt ulostetta. Tai koska tämän buddhalain…