Siirry pääsisältöön

Je suis Cathare, tome 1: Le parfait introuvable

Makyo & Alessandro Calore, Je suis Cathare, tome 1: Le parfait introuvable (2008). Värit Claudia Chec. Delcourt, Tournai, Belgia, 2010.

Kirkkohistoriassa käytiin monta opillista kädenvääntöä jo ennen Lutherin protesteja. Keskiajalla Etelä-Ranskaan ja Pohjois-Italiaan pesiytyi katarismi, joka nousi kritisoimaan katolisen kirkon rikkautta ja moraalista rappiota. Kataarit (kreik. katharos, "puhtaat") olivat dualisteja, joille henki oli hyvää ja puhdasta ja liha likaista ja pahaa. Hengen puhtaus säilyi askeesissa ja halujen kieltämisessä. Kataarit arvostivat köyhyyttä ja vaatimattomuutta vaikka eivät vaatineet täydellisen hyveellistä elämää tavallisilta ihmisiltä. Vatikaani julisti katarismin harhaopiksi ja alkoi kitkeä sitä saarnaten -- laihoin tuloksin. Etelä-Ranskaan suunnattu väkivaltainen ristiretki 1200-luvun alussa kitki harhaopin linnake ja kaupunki kerrallaan. Sota kesti viitisenkymmentä vuotta.

Makyon kirjoittama Je suis cathare -sarja sijoittuu 1300-luvun alun Languedociin Etelä-Ranskaan. Katarismin jäänteet kummittelevat vielä Toulousen ympäröivillä syrjäisillä kukkuloilla ja vuorilla. Niiden kitkemiseen vihkiytynyt munkkiveljeskunta etsii kerettiläistä Simon Azalaïrea ja hänen kannattajiaan. Pienen kylän parantaja löytää muistinsa menettäneen nuoren miehen Guilhemin metsästä. Aikaa myöten parantaja alkaa opettaa taitojaan, mutta pian käy kuitenkin ilmi, että Guilhemin kyky parantaa ylittää mestarin taidot. Kun hän parantaa pelkästään koskettamalla kuin vapahtaja ikään, hänen maineensa alkaa kiiriä. Mainetta seuraamalla paikalle löytää myös Guilhemin veli, joka täyttää aukkokohtia Guilhemin repaleisessa muistissa. Jokin ei silti täsmää.

Makyon tarina liikkuu turvallisessa uomassa. Keskiaikainen miljöö ei tunnu juuri muuten kuin lavasteina, jotka antavat päähenkilöille alkusysäyksen. Makyo ei käytä montakaan sävyä henkilöiden tai erityisesti inkvisiittorien tai veljeskunnan kuvaamisessa. Kun hän vielä pusertaa tarinaan myös hieman rakkaustarinan alkua, kasassa on melko yllätyksetön keitos. Paikoin juonessa on kuitenkin lupausta, harhautuksia ja moraalista romahdusta.

Calore kynänjälki on siistiä ja toimivaa. Maisemat, rakennukset ja vaatteet ja yksityiskohdat kielivät taustatyöstä. Vaikeammatkin kuvakulmat ja etäisyydet toimivat hienosti. Calore ei ole tussittanut ruutuja, vaan piirrosjälki on erivahvuista lyijykynän jälkeä. Se toimii kohtuullisesti paitsi missä suhruja tai viivoja on digitaalisesti korjattu. Caloren ihmiset ovat idealisoidun pitkiä ja hoikkia, mikä eroaa vahvasti Hermannin ja vaikka Bourgeonin rosoisesta ja pihtipolvisesta keskiajasta. Checin tekemä väritys palvelee tunnelmaa. Chec käyttää melkein kokonaan haaleita pastellinsävyjä väritykseen, mikä sinänsä sopii tarinaan. Lyijykynien päällä photarin värigradientit tekevät sivuista luonnoksenomaisia. 

Je suis cathare osuu sarjakuvamieltymyksiini (historiallinen keskiaika), ja luen ehkä sitä sen vuoksi myönteisesti. Sarjan ensimmäinen osa on toimiva jos kohta ennalta-arvattava. Tähän mennessä sarjaa on ilmestynyt viisi osaa. Toivottavasti jatkossa nähdään ripaus terävyyttä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

C'était la guerre des tranchées

Jacques Tardi, C'était la guerre des tranchées (1993). Casterman, 2012.

Nuoruudessa kirjastossa kohdatut Jacques Tardin ja José Muñozin albumit olivat omituinen pulahdus eurooppalaiseen sarjakuvaan. Tietynlaiseen realistiseen piirrosjälkeen ihastunut lukija kohtasi ekspressiivistä, aikuisille suunnattua sarjakuvaa, joka saneli itse suhteensa todellisuuteen. Muñozin tarinat kulkivat repaleisina epätodellisina mustavalkoisina unina. Tardin salapoliisitarinat käyttivät ohutta selkeää viivaa ja suuria ruutuja; kuvituksen ja tarinoiden välillä oli omituinen jännite.

Jacques Tardi (s. 1946) on yksi "suurista" sodanjälkeisistä ranskalaisista sarjakuvapiirtäjistä ja todennäköisesti ainoa, jonka lapsuutta ovat varjostaneet painajaiset ensimmäisestä maailmansodasta. Isovanhempien kertomukset jäivät elämään hänen mieleensä ja purkautuivat vuosia myöhemmin sarjakuvina. Jo 1970-luvun alussa hän julkaisi sarjakuvan Adieu Brindavoine, jossa valokuvaaja sotkeutuu sotaa edeltäviin tapa…

Lost Planet: First Colony

Izu & Massimo Dall'Oglio, Lost Planet: First Colony. Ranskankielisestä alkuteoksesta Lost Planet (2013) englanniksi kääntänyt Mark McKenzie-Ray. Titan Comics, London, UK, 2014.

Lost Planet: First Colony on CapCom:in julkaiseman Lost Planet 3 -videopelin maailmaan sijoittuva sarjakuva. Sen tarina sijoittuu aikaan 40 vuotta ennen videopelin tapahtumia: Maapallo on saastunut ja melkein elinkelvoton. Merta ja ilmakehää puhdistavat laitokset, joiden on määrä pelastaa kuoleva planeetta, nielevät valtavan määrän energiaa, jota on tarjolla alati vähemmän. Avaruuteen on lähetetty lukuisia retkikuntia etsimään asuttavia planeettoja ja niiltä uusia energiamuotoja. Vaikka hanketta johtaa "maan hallitus", retkikuntia varustavat suuryritykset.

Jäinen E.D.N. III -planeetta vaikuttaa lupaavalta. Sinne lähetetty retkikunta löytää valtavat määrät T-ENG -lämpöenergiaa, mutta pian retkikunta joutuu ongelmiin. Kuultuaan suuryrityksen toistaiseksi hylänneen kaivoshankkeensa jääplaneetalla…

Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt

Nina Hemmingsson, Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt. Ruotsinkielisestä alkuteoksesta Jag är din flickvän nu (2006) suomentanut Saara Pääkkönen. WSOY, Helsinki, 2011.

Ruotsalaisen Nina Hemmingssonin hauska Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt (2011) tarjoilee surrealistisen kokoelman erimittaisia sarjakuvia sukupuolirooleista, ahdistuksesta ja ihmissuhteista. Päähenkilöt ovat eri-ikäisiä naisia, joiden kautta Hemmingsson kääntää sukupuoliasetelmat päälaelleen. Samalla kääntyvät myös monet ulkonäköön, seksuaaliseen käyttäytymiseen, parisuhteisiin ja hyväksytyksi tulemiseen liittyvät kysymykset paljastaen samalla jotain uutta maailmasta ja tasa-arvosta.

Hemmingsson ei kuitenkaan saarnaa, eikä sukupuolten välinen vastavuoroinen riippuvuussuhde katoa tai tuhoudu, vaan sen uumenissa on jotain hyvääkin. Hän tekee pilaa paitsi miehistä myös naisista omituisine odotuksineen. Huumori on terävää ja absurdia: Suhde päättyy, koska miehen peräsuolesta on löytynyt ulostetta. Tai koska tämän buddhalain…